Jättäen syrjään charlatan de Georgescun tänään edistämät isänmaalliset laulut ja iskulauseet, Romania ei koskaan ollut vahva maa, pikemminkin pelkurien kansa, joka ei halunnut järkyttää ketään. Aina imperiumien vasalleja ja ohjattuja liittoutumaan historian tuulen puhaltaessa. Läsnäolomme EU:ssa ja Natossa oli Romanian historian parasta aikaa, mutta se ei johdu meistä, vaan pikemminkin eurooppalaisesta konseptista luoda kiinteä tila.
Nykyään Münchenissä järjestetään turvallisuuskonferenssi (Munich Security Conference (MSC)), johon osallistuu 50 valtion ja hallituksen johtajaa. Vähemmän Romanian presidentti Nicușor Dan. Totuus on, että Romania ei todellakaan tarvitse turvallisuutta. Kuinka monta petturia meillä on, venäläisiä odotettaisiin kukilla, eikä niillä olisi yllätyksiä kuten Ukrainassa, jos he hyökkäsivät meihin.
Sen sijaan osallistuu Moldovan tasavallan presidentti Maia Sandu, joka jo useiden valtionjohtajien kanssa pidettyjen tapaamisten lisäksi osallistuu tänään keskustelupaneeliin aiheesta hybridiuhkien torjunta. Romanialla ei myöskään ole aikaa tai... eikä haluakaan näihin keskusteluihin. Romania odottaa kärsivällisesti, mitä kohtalo tarjoaa sille. Se odottaa laiskautena, epäpätevänä, kykenemätön kirjoittamaan omaa historiaansa. Odotan suurella mielenkiinnolla uutta kuningatar Mariaa Romaniaan.
